tiistai 29. maaliskuuta 2016

LET'S TALK ABOUT TRAINING

Mulle urheileminen on aina ollut tärkeä osa elämää. Pienestä pitäen on tullut harrasteltua vähän sitä sun tätä. Varsinkin vauhdikkaat joukkuelajit ovat olleet aina mieleeni ja pelailinkin salibandya useita vuosia, kunnes jouduin lopettamaan sen. Nykyäänkin tulee silloin tällöin sitä pelailtua sekä valmennettua. Mutta nykyisin olen täysin hurahtunut varsinkin erinäköisiin ryhmäliikuntoihin. Bodypump on tällä hetkellä ehdoton lemppari. Näiden lisäksi käyn tietenkin myös juoksemassa, sillä olen aina rakastanut juoksemista. Ajattelinkin tässä postauksessa vähän kirjoitella mun mielipiteitä treenaamisesta ja varsinkin siitä kuuluisasta motivaatiosta, joka tuntuu silloin tällöin aina hukkuvan itse kullakin.


Itselläni suurimpana motivaationa on aina toiminut se fiilis, jonka saan liikunnasta. Ensinnäkin unohdan kaikki ikävät asiat ja stressin treenatessani ja näin se toimii myös pään eräänlaisena puhdistimena. Rakastan sitä tunnetta, kun tekee esim. bodypump tunnilla parhaansa ja tämän jälkeen olo on vaan niin hyvä, vaikkakin hyvin voimaton. Olen myös aina ollut todella kilpailuhenkinen, joten tykkään pelata eri pelejä sekä rakastan haastaa itseäni. Tulee mahtava olo, kun voittaa itsensä jossain.
Kehittyminen onkin seuraava asia, mikä motivoi mua treenaamaan. On huikea fiilis, kun huomaa kehittyneensä esimerkiksi juoksussa. Se, että huomaa kehittyneensä jossain motivoi vaan treenaamaan lisää, sillä tietää että on askel askeelta lähempänä tavoitteitaan. Rakastan sitä, kun huomaan olevani vahvempi ja jaksavani enemmän. En myöskään kiistä, ettei ulkoisetkin muutokset motivoi treenaamaan lisää. Onhan se mahtavaa, kun huomaa niitä tuloksia omassa kropassa lihasten tai kiinteytymisen muodossa.
Jos kaipaan pikamotivaatiota ennen salille tai lenkille lähtöä, niin mietin omia tavoitteitani sekä selailen usein instagramia, joka on täynnä mitä upeimpien treenimimmien kuvia ja ne kyllä nopeasti motivoi mua ainakin lähtemään liikkeelle. Treenikuvat sosiaalisessa mediassa tuntuvat jakavan kansan kahtia. Osa kokee ne pelkäksi huijaukseksi ja itsetuntoa latistaviksi, kun taas loput kokevat ne motivoiviksi. Mä kuulun ehdottomasti tuohon jälkimmäiseen porukkaan.


Tämä someilluusio onkin puhuttanut viime päivinä. Onhan se totta, että kuvakulma ja asento vaikuttavat todella paljon kuvaan, eikä se välttämättä vastaakaan ihan täysin todellisuutta. Itse olen tiedostanut tämän kokoajan, joten mulla se ei mene tunteisiin. Mutta kaikkea ei kuitenkaan voi kuviinkaan feikata ja kyllähän niitä upeita kroppia löytyy useita, jotka motivoivat treenaamaan.
Ulkonäkö seikat ei kuitenkaan tulisi olla se ykköstavoite tai -motivaatio treenaamiselle, sillä en usko, että kukaan jaksaa kauaakaan treenata, jos ei siitä oikeasti nauti. Eikä näin tietenkään tule tuloksia. Se kroppa ja lihakset ovat ennemminkin mukava treenaamisen oheistuote.
Tavoitteiden asettaminen itselleen voi myös motivoida lisää. Niiden kanssa tulee kuitenkin olla kohtuullinen, sillä jos tavoitteissa on heti saada vatsalihakset näkyviin, niin voi motivaatio treenaamiseen loppua kesken, kun huomaa ettei niitä tuloksia ihan heti synnykkään. Itse tykkään asettaa tavoitteet suht lähelle, jolloin ne tavoitettua voin laittaa tavoitteita pidemmälle. Nimittäin aina, kun saavutat yhden maalin, niin haluaakin jo tähdätä seuraavaan.
Vielä yksi mun motivaation lähteistä on tietenkin ne treenivaatteet ja -välineet. Kyllähän se motivoi juoksemaan enemmän, kun saa uudet tuliterät lenkkarit jalkaansa. Muutenkin aina uudet treenivaatteet piristävät ja tuovat myös iloa siihen treeniin.


Tärkeintä treenaamisessa on mun mielestä kumminkin kuunnella itseään ja kroppaansa. Jos joku päivä on todella voimaton olo ja ajatus salille lähdöstä tuntuu ylitsepääsemättömältä, niin silloin täytyy vaan antaa olla ja pitää sitten lepopäivä. Jos treenaamisesta tulee vaan pakkopullaa, niin ei niitä tuloksiakaan niin hyvin synny, kun silloin kun oikeasti nautit siitä ja treenaat täysillä. Tai näin mie ainakin uskon. Kannattaa kokeilla eri lajeja ja tapoja liikkua, jokainen löytää varmasti omansa.
Joten treenaamisen iloa kaikille! Ja hei, jos teillä on jotain muita tapoja löytää motivaatio treenaamiseen silloin, kun se on piilossa, niin laittakaa ihmeessä kommentteihin. Olisi muutenkin kiva kuulla teidän mielipiteitä ja ajatuksia aiheesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti