PRAY FOR PARIS

Olen sanaton. Mua ahdistaa tämä niin paljon, että päätin kirjoittaa tästä tänne blogiin. Mulle on aina ollut helpompi käsitellä asiat kirjoittamisen kautta. En vain voi käsittää. Kuinka varmasti yhdessä maailman kauneimmassa kaupungissa voi sattua jotain näin hirveää? Vaikka tiedän, että tällaista tapahtuu hyvin usein tuolla kauempana, tulee se kunnolla todentuntuiseksi, vasta kun näin käy jossain lähempänä. Olen itsekin käynyt Ranskassa, en kyllä vielä ole päässyt kertaakaan Pariisiin, vaikka se on aina ollut haaveissa. Ranska on kumminkin mielestäni mieletön maa, joten tämä todellakin koskettaa. 

En tietenkään pysty edes kuvittelemaan miltä heistä tuntuu, ketkä ovat menettäneet äitinsä, isänsä, lapsensa, parhaan ystävänsä, elämänsä rakkauden tai jonkun muun läheisensä näin kamalalla tavalla. Kuinka kukaan edes pystyy tekemään jotain tällaista? Missä on inhimillisyys? Mistä tämä kaikki viha edes tulee tähän maailmaan? Onko edes mahdollista, että joskus eläisimme täällä ilman vihaa? Kysymyksiä, joihin tuskin koskaan saamme vastauksia. Voimme vain toivoa parasta.

Minua pelottaa. Ei niinkään itseni, vaan maailman puolesta, enkä varmasti ole ainoa. Pelottaa se, mitä täällä tulee tapahtumaan tulevaisuudessa. On tärkeää kumminkin, ettei pelko täytä meitä kokonaan. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Olisikin tärkeää ottaa se tärkeä ihminen viereensä, kertoa kuinka paljon hän merkitsee tai edes halata häntä. Koskaan ei voi tietää mikä päivä on viimeinen.

Rukoilen Pariisin puolesta sekä koko maailman. Lähetän kaikille paikan päällä olleille suuren lämpöisen tsemppihalin ja toivotan jaksamista. Muistetaan rakastaa toisiamme, eikä anneta vihan sumentaa silmiämme. Yhdessä olemme vahvempia, kuin paha! ♥